Syyskuu on alkanut sateisena ja harmaana. Tessa joka on pienestä lähtien inhonnut vesisadetta, joutui tänä aamuna tiukan paikan eteen; aamulenkki piti tehdä ennen emännän ja isännän töihin lähtöä, ja vettä tuli melko reippaasti. Tessa punnitsi tilannetta hetken ja päätti lähteä ulos. Ensimmäisessä risteyksessä Tessa halusi kuitenkin pitää päänsä ja välttääkseen sadetta, koira suuntasi häntä heiluen kohti metsää. No ei muuta kuin emäntä perässä. Koska ollaan jo syyskuussa ja koska oli sateinen aamu, oli jo hieman hämärää. Noin puolessa välissä metsälenkkiä Tessa pysähtyi perinteen mukaan nappaamaan muutaman marjan aamupalan jälkiruoaksi (koira ihan oikeasti ottaa vain marjat suuhunsa, ei syö lehtiä!), mutta marjansyönti jäi pahasti kesken Tessa saadessa vainun. Tessa ei haukkunut, mutta veti kovasti ja yleensä “ala-asennossa” oleva häntä löysi suunnan kohti sateisia pilviä. Sitten yhtäkkinen pysähdys ja vahtiasento, vieläkään Tessa ei haukkunut. Katsoin rapinan suuntaan ja näin kaksi ylivuotista hirvenvasaa säntäämässä karkuun! Itselleni tuli kiire, jottei vasojaan puolustavaa emää vain näkyisi missään, mutta Tessaa olisi enemmän huvittanut lähteä seuraamaan uusia kavereita. Ne kun näyttivät niin niiltä isoilta “koirilta” joita usein näemme (nämä “koirat” ovat siis hevosia, mutta Tessa näyttää kohtelevan niitä kuin koiria pyytäessään niitä aina leikkimään). Jostain syystä seuraavan metsäreissun ajan Tessa oli hyvin arka, liekö taas emännän hermostuneisuus tarttunut? Nyt kuitenkin peloista on päästy eroon ja metsälenkit maistuvat.